keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Valpurin Vauhtipenkki


Nyt kuulkaa löytyi zen ja nimenomaan tästä keinutuolista! Jos lapsuudenkodin joka huoneessa oli kiikkustooli, on ihan oletettavaa, että henkilö halajaa sellaista koko ikänsä, eikä sille pidä siitä nauraa.

Viimein löytyi se oikea, vanha ja käytetty, jonka hurmaava rouva kuljetti peräkärryllään suoraan kotiovelleni. Hän oli ostanut tuolin huutokaupasta 70-luvulla ja nyt minä ostin kyseisen kalusteen itselleni isänpäivälahjaksi. Tästä lähtien teen kaiken täältä kiikkustoolista käsin. Lapioin vaikka.

Herramies saattoi mainita jotain senioriasioihin viittaavaa, mutta minä en kuullut, koska otin juuri ensimmäisen matkani uudessa kiikussa. Ja ah, kyllä kyllä, swingi on ihan mahtava! Tuoli kaartuu ja kaartuu, kunnes massa saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa valua päätä kohti, kaartuu lisää, henkitorveen tulee laskoksia, ja juuri kun luulee päätyvänsä lattialle takaraivo edellä, matka päättyy pehmeästi lakipisteeseensä.

Keinutuolin viehätys piilee siinä, että vaikkei mitään tee, niin koko ajan tapahtuu. Tosin äärimmäisestä takakenosta on vaikea päästä takaisin etukenoon. Hirveästi täytyy jaloilla vispata, vähän karjua ja vipattaa päätä. Mahdollisille ohi kulkeville eksyneille sienestäjille tiedoksi, että ei tartte tulla elvyttämään, minä vain kiikun.

Joka ikinen, joka tähän mennessä on istunut ekaa kertaa tässä tuolissa, kiljuu. Ja ovat sentään käyneet Lintsin Ukossa. Brassailijat.

Pitäisi ehkä alkaa myydä heille rannekkeita tähän.

11 kommenttia:

  1. Nainen tarvii välillä hyvät kyydit. Meidän kiikkutooli tosin koki karmean kohtalon, kun se siirrettiin toiseen huoneeseen ja korvattiin kuntopyörällä! Mikä epäkohta! Minusta pyöräily pitää hoitaa ulkotiloissa, ja kutomiseen tarvitaan kiikkutooli! Sohvalla kutominen ei ole lainkaan sama asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö sun nyt kutoa kuntopyörän päällä! Kyllä nyt ei! Vaadimme Papiovaaraa takaisin!

      Poista
  2. Äiteen luona istun aina kiikkustuolissa! Haaveilen sellaisesta... ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin nostalgista ja rentouttavaa tuo kiikuttelu! Saisikohan töihin kiikkareita?

      Poista
  3. Mies tuossa jääkaapille mennessään ihmetteli mikä naurattaa :)
    Eikös tuo ala olla vähän liian jännittävää :D Saattaa olla muuten hyvä peurankarkotin kiljumisen keralla!
    Voi kun meilläkin olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on extreme-laji. Pelkään, että peurat livahtavat selän takaa omenatarhaan sillä aikaa kun otan kyytejä.

      Poista
  4. Kiikkustuoli on yksi tärkeimpiä kodin kalusteita, eikä minulla ole sellaista... Nyt vasta tajusin, mitä puuttuu! :)

    Onnittelut ihanan hankinnan johdosta ja hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa, ja hyvää uutta viikkoa sinulle! Lukukokemus on kiikkutuolissa jotenkin vielä syvempi, joten suosittelen lämpimästi vauhtipenkin hankintaa! :-)

      Poista
  5. Mummoni kiikku oli juurikin tuollainen, jokainen keinahdus tuntui varpaissa asti. Huippua!

    VastaaPoista