Liisa-Katri elämän keväässä

Eikö olekin viisas katse? Ei. Se on ihan tavallinen.

Marsun kokoiset ja näköiset kaninpoikaset ovat lähteneet ulos pesäkopistaan ja muuttaneet nukkumaan Sinisen Penkin alle talvikanilan sisätarhaan. Kolme mustaa, neljä harmaata ja kaksi toffeenruskeaa palleroa ovat pörhistyneet, opetelleet syömään heinää ja olemaan kaneiksi.

Niiden pikkuruisiin geeneihin on kirjoitettu jos jonkinmoista tietoa, kuten esimerkiksi ”pakene pöllön huutoa”, ”kaura on hyvää”, "älä diggaa korppia" ja ”yhdessä on mukava nukkua”. Toisaalta niihin on kirjoitettu myös ”hankkiudu kopista ulos, vaikket osaisikaan takaisin”, joten jouduimme kyhäämään kanikolmioon pennunestävän mutta emonmentävän kulkuesteen.

Yhdessä hujauksessa pikkuiset pomppureidet kuitenkin vahvistuivat ja este voitiin ottaa tarpeettomana pois.

Tässä natiaiset ovat laatikossa sillä aikaa, kun koppia putsataan. Kuvassa Liisa-Katri on ylhäällä keskellä aivan pujona eli korvat lanassa. Sen sukujuurissa on ranskanluppaa, wieneriä, suurihopeaa ja thyringeriä. Jostain se on kuitenkin saanut purhean liehuturkkinsa, joka on aivan erilainen kuin muilla pennuilla.

Kuvassa näkyvät myös mm. Suihku, Kesä ja Musuli. En minä niitä nimiä keksinyt.